Lights Of Heaven -->

''beauty is not in the face, beauty is a light in the heart'' - Kahlil Gibran

Halusin tällä kertaa kirjoittaa hieman syvällisempää tekstiä aiheesta, joka aiheuttaa paljon ristiriitaisia ajatuksia ja paineita. Nimittäin kauneusihanteet. Jokaisellahan on oma makunsa ja mielipiteensä tästä aiheesta, mutta mä haluan jakaa silti, mitä mieltä mä itse olen tästä asiasta.

Mulla ei riitä mitkään sanat kuvailemaan sitä, millaiseksi tämä maailma on mennyt nykypäivänä. Miten paljon paineita se aiheuttaa joillakin ihmisillä, että täytyy olla juuri tietynlainen. Lehtien mallit näyttävät kuvissa täydellisiltä, heillä ei ole grammaakaan ylimääräistä rasvaa missään, ja heidän kasvonsa näyttävät virheellisiltä. Olen itsekin joskus nuorempana ollut kateellinen niille malleille ja halusin olla samanlainen. Kadehdin aina niiden kapeita ja pitkiä jalkoja ja miten kauniilta ne näytti niissä kuvissa. Varmasti niiden mallien näkeminen on horjuttanut monien itseluottamusta. Näitä malleja aletaan ihannoimmaan ja jotkut alkavat laihduttamaan, koska luulevat, että laihuus on kaunista. Kun ei ole. Monet mallit ovat sairaalloisen laihoja ja sairaita, en tarkoita tietenkään kaikkia, mutta suurinta osaa. Ja kuvia muokataan niin rajusti, että mallit ynnä muut saadaan näyttämään laihemmilta.

Mä itse olen normaalipainoinen, voisin olla 4 kiloakin lihavampi ja olisin silti normaalipainoinen. Silti mallimaailmassa mut luokiteltaisiin pluskokoiseksi, koska mun vaatekoko on 40. Ja se seikka ei haittaa mua paskaakaan. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä koko on, sillä tärkeintä on, että tuntuu itse olevansa kaunis, olkoot minkä painoinen tahansa. 

 kuva weheartista

On sääli, että miten nuoret alkavat laihduttamaan tai käymään salilla, vaikkei siihen ole mitään syytä. Mua vastaan on kävellyt ala-aste ikäisiä tyttöjä, joilla oli korkokengät jaloissa ja paljon meikkiä naamassa. Ja miten jotkut saattavat pukeutua ''sopimattomasti'' ja saavat vääränläistä huomiota. Mun mielestä lasten kuuluu olla lapsia, eikä matkia aikuisia pukeutumisessa jne. jo 12-vuotiaana. Niin nuorten ei tarvitse käydä salilla, koska he ovat vasta lapsia ja kehitysvaiheessa. Mun mielestä saleille pitäisikin olla ikäraja 15.

Mä olen ennen lukenut Cosmopolitan lehteä, mutta nykyään se lehti tuntuu vain ärsyttävän. Kyllä, siinä lehdessä on hyviä meikkivinkkejä jne, mutta se on ärsyttävää, että niissä on tilastoja siitä, millaisista naisista miehet pitävät. Jokaisellahan on tietysti oma makunsa totta kai, mutta niin naiset yrittävät miellyttää miehiä, ja joissakin tapauksissa se saattaa mennä yli. Aletaan pukeutumaan tietyllä tavalla, koska jotkut miehet pitävät siitä tietystä tyylistä jne, ymmärrättekö mitä ajan takaa? Naisilta odotetaan niin paljon. Mun mielestä tälläiseen ''mielistelyyn'' ei pitäisi sortua, vaan ollaan vain sellaisia kuin ollaan, piste. En tiedä osasinko selittää mitä ajan takaa tällä, tämän saattaa jotkut tulkita eri tavalla.


Mä olen ehkä vasta nyt 17-vuotiaana sisäistänyt sen, ettei mun tarvitse olla yhtä laiha kuin ne huippumallit, sillä mä voin olla kaunis näinkin. Se vain pitää hyväksyä, että on olemassa niitä kauniimpia ja lahjakkaampia ihmisiä, mutta sen ei pidä antaa pilata omaa elämää. Kaikki ei ole ulkonäöstä kiinni, vaan siitä, millainen ihminen on luonteeltaan. Vaikka onkin hyväkroppainen ja kaunis nainen, niin se nainen voi taas luonteeltaan olla oikea ämmä ja kaksinaamainen.

kuva weheartista

Kukaan ihminen ei ole täydellinen, ei ole olemassa tiettyä vartalotyyppiä, minkälainen pitäisi olla. Unohtakaa kaikki ne paskat ulkonäköpaineet ja olkaa tyytyväisiä siihen, minkälaisia olette! Katsokaa peiliin ja kehukaa itseänne. Vaikka peilikuvassa saattaa näkyäkin jotain, mitä inhoatte, niin keskittykää niihin hyviin puoliin. Vahvat käsivarret, muodokas vartalo, ihan mitä vain, vaikka se saattaa olla aluksi hankalaa. Älkää välittäkö toisten arvosteluista omasta kehostanne, jättäkää sellaiset kommentit huomioimatta.
Vanhempien täytyy antaa esimerkkiä ja opettaa, että lapsi on kaunis sellaisena kuin on. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kauneusihanteet muuttuisivat ja normaalipainoisia ihannoitaisiin enemmän, vaikka siihen saattaakin olla vielä matkaa. 

but I can assure you that I'll be there before the story ends

 ''When I needed a place to hang my heart
You were there to wear it from the start
And with every breath of me
You'll be the only light I see''

let’s leave the past behind us

Tälläinen kirje tuli postissa. Mä muutan syksyllä Mikkeliin!
Oon todella onnellinen tästä uutisesta, mutta samalla myös surullinen, koska joudun luopumaan Venneristä. Tietysti se olisi joka tapauksessa lähtenyt pois, vaikken olisikaan mihinkään päässyt, siinä tapauksessa tosin olisin voinut varmaankin pitää sen kotona pidempään ja nähdä päivittäin, mutta nyt kun muutan elokuun alussa, niin en näe Venneriä välttämättä enää montaa kertaa..
Tiijän kuitenkin, että tämä on viimeinen yhteinen vuosi, mutta aikaa tuntuu menevän liian nopeasti, koska en haluaisi millään luopua tuosta elukasta.
En kuitenkaan aio murehtia sitä liikaa, koska aion viettää maailman mahtavimman heinäkuun Vennerin kanssa, tuollaista eläintä ei tuu koskaan olemaan toista samanlaista