On asioita, joita mä sekä rakastan, että vihaan. Vihaan sitä, kun joku lähtee ja silloin iskee sietämätön kipu rinnassa ja on tyhjä olo. Mutta se jälleennäkeminen taas poistaa sen kaiken ikävän ja kamalan tyhjyyden ja pahan olon, mitä on tuntenut lähdön jälkeen. Ja kun jollain tavalla tunnet itsesi eheämmäksi ja kokonaiseksi. Se on todella pelottavaa, miten joku ihminen voi vaikuttaa sinuun niin paljon.
Mutta vaikka se onkin pelottavaa, niin se on myös opettavaista. Ja oppii itsestään uutta. Että ehkä se loppujen lopuksi on ihan hyvä juttu. Ehkä.
Mulla on talveen myös viharakkaus-suhde. Rakastan talvi-iltoja, kun on pimeää ja tähtitaivas, mutta inhoan sitä kun on niin kylmä. Ja pimeys masentaa myös, aika ristiriitaista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti